Tämä oli ilmeisesti tarkoitus laittaa eteenkin päin viidelle joten menkööt Celialle, Tant-C:lle, Hemmamammalle, Marguetalle ja Susulle. Ja halit vielä kaupan päälle.
Eteiseni tarina
Olipa kerran ystävällinen eteinen joka näytti tältä. Se oli vuosien saatossa menettänyt puuterinsa hohdetta mutta oli edelleen luonteeltaan oikein mukava ja empaattinen.
Mutta päästäkseen lopullisesti eroon alakulostaan oli eteisen turvauduttava rankempiin toimenpiteisiin.
Oikeastaan tuo vanha väri ei ollut yhtään huono. Jos se olisi ollut vähemmän kulahtanut niin voipi olla,etten olisi maalannut ollenkaan. Mutta koska työhön oli pakko ryhtyä, niin samantien sitten vaihtaa kunnolla väriä.
Tummat värit oli täysin poissa laskuista eli mahdollisimman vaalea oli hakusessa.
Olen aina tykännyt vihreästä. Lapsena se taisi olla vuosikaudet lempparivärini kunnes jossain vaiheessa se vaihtui siniseen. Ja nyt taas vihreään.
Sävyjen suhteen olen sietämätön nipo. Mikä tahansa viridian ei tosiaan kelpaa eikä kuulu lempiväreihin, eikä tummat myrkynvihreät. Pitää olla oliivia, murrettua vihreää, limeä, ja pastellia niin sitten kelpaa. Kunhan on oikea sävy!
Maalikaupassa asiointi on aina pelottavaa. Koskaan ei tiedä mitä mukaansa saa. Todennäköisesti ei ainakaan sitä mitä kuvitteli. Ja varmaa on, että kun on tihrustanut oikean sävyn pikkuruisista sävykartoista niin se näyttää isolla seinällä toisenlaiselta. Pitäisi osata ennakoida valojen tulosuunnat ja sävyt, ja huonekalujen vaikutukset ja...niponipo.
Kuvistakin kai käy aika hyvin selville, että eri suunnista ja eri aikoihin kuvattuna on huoneen vihreys aivan eri. Ylempi kuva on luonnollisessa päivänvalossa joka on lähempänä totuutta kuin alla oleva ilta/keinovalokuva. Mutta ylemmässä kuvassa sävy näyttää vähän kylmältä, ehkä vähän sairaalanvihreältä. Oikea sävy luonnossa on jotain noiden kahden väliltä.
Olisin ottanut mattaa maalia, mutta myyjä kieltäytyi myymästä mattaa lapsiperheen eteiseen (ettei rouvan sitten tarvitse vähän ajan päästä itkeä), koska hän tiesi, että sinne sopii ainoastaan puolihimmeä. Muuten jää kuratossun jälki ikiajoiksi seinään.
Uskoin häntä ja menee se tuolleen vähän kiiltävänäkin. Kestävänä ja pestävänä.
Upeaa vaikutelmaa rikkoo repeytynyt, kulahtanut, pinttynyt, epämääräisen ruskeanharmaa korkkimatto. Eli remonttiprojekteista ei tule pulaa - ei enää ikinä!
Iltatunnelmaa pyöreän kulman nurkilla. Tämän kuvan ottovaiheessa vasta yksi maalikerros maalattu ja alta paistaa vielä vanha kuosi. Seinälamput on olleet talossa aina ja saavat ollakin.
Nuo maalarinteipit kyllä otin pois. Tauluja laitetaan kun keretään ja jotain muuta pientä säätöä
Seuraava projekti on musta huone. Mielenkiintoista mutta totta.Siitä lisää lähiaikoina.
.jpg)
12 kommenttia:
Eteinen näyttää oikein hienolta! Kaunis vihreä :)
Meillä on kokomusta vessa. Oli pakko kokeilla miltä tuntuu ja näyttää. Vessa on muutenkin postimerkin kokoinen. Nyt on hyvin tiivis tunnelma istua pytyllä.
Mielenkiintoista! Onko kattokin musta ja lattia?
Mainitsemani musta huone on myös kokoluokkaa postari, joten eiköhän sinnekin saada tiivis tunnelma.
Mutta sopii huoneen..heh.. käyttötarkoitukseen!! =O
Heh, nipo...
Se remontissa on, että kun yhtä kohtaa alkaa puunata, toinen näyttää siinä rinnalla ihan kaamealta ja sitten sitä pitää rempata ja niin edelleen ja niin edelleen.
Siksi minä en remontoi koskaan.
Mutta, hyvät ovat värit, niin pehmeää!
Kiitos läpyskästä, lähettelen sitä eteenpäin, kunhan saan matikankirjani julkaistua:)
Kiitti Susu. Ne jotka on käyneet paikan päällä tölläämässä saavutustani, ovat suoltaneet sanoja kuten: pirteä, ällistyttävä, häikee(silmiin sattuu), makea, karkki, ylipirtee. Mutta onhan se vähän herkkäkin.. xD
Läpyskällä odottaa kyllä. Matikka on tärkeempää!=Z
Katto on musta juu :) Lattia on tummanharmaaa laattaa kun ei viitsitty panostaa kalliimpiin laattoihin mahdollisen (muutaman vuoden päästä) putkirempan takia. Mutta musta matto siinä päällä, niin mustalta näyttää :D
Voisinpa vaikka laittaa kuvan kohta blogiini :)
Juu laita kuva :)
Minä tässä mietin maalatako katto mustaksi vai peittääkkö se jollain mustalla minkä voi helposti irrottaa jos joskus muuttuu huoneen käyttö ja väritys. Kattoa on niin hankala maalata.
Kauniin pirteä väri :)
Kiinnitin huomiota ihaniin seinälamppuihin. Ovatko ne 50-luvulta? Eteisessäkin on sitä jotakin! Aaah! Huokailen täällä aivan ihastuneena.
Kiitos napista. :) Laitan sen blogiini.
Pirteä on. Vaatii kyllä muita kirkkaita värejä sekaan (verhot,taulut ym).
Lamput on viiskytäluvulta kuten talokin. :)
Oikeastaan hauskinta seinämaaleissa onkin se, että ne näyttävät eri valoissa, eri vuorokauden- ja vuodenaikaan erilaisilta! Meillä on kuistilla väri, josta en osaa sanoa minkä värinen se on, välillä näyttää harmaalta, välillä vihreältä (ja aika monen vihreän sävyltä, riippuu niin mihin aikaan katsoo)ja sen viehätys on juuri siinä!Aina uudet seinät;)
Vastavierailulla. :) Onpa eteinen kokenut mukavan muodonmuutoksen, pidän tuosta raikkaasta vihreän sävystä!
Juu, ja jotenkin tuntuu, että tuo vihreä on erityisen altis muuttumaan valon vaikutuksesta milloin sinertävän viileäksi ja joskus punertavan lämpimäksi. Tai luultavasti vain nyt alussa tarkkailen sitä tarkemmin kun on uusi..
:)
Pidän minäkin sävystä. Mitä olisikaan väri ilman valoa?!
Lähetä kommentti