Revin joku aika sitten työhuoneen eteisestä hirveän kupruilevan muovimaton pois. Homma kävi helposti koska mattoa ei oltu onneksi liimattu kuin vähän kulmista. Alta paljastui ihana lautalattia. Yritin repiä myös työhuoneen ikivanhaa korkkimattoa, mutta se oli niin tuhdisti liimattu, että tarvitsee järeämmät aseet jotta lauta saadaan esiin. Talo on alueen vanhimpia ja rakennettu 1800-luvun lopulla joten korkkimatot lienee laitettu lattiaan 40-50-luvulla. Putkiremontin takia tosin osa vanhasta lautalattiasta on revitty ja korjattu sitten raakalaudalla. Nekin pitäisi korvata paremmalla laudalla kunhan nyt saadaan taas yksi putkiremontti pois alta.
Tällä viikolla pitäisi tulla kaivuri pihaan. Edessä on kahden talon putkiremontti. Pakkohan se on joskus tehdä vaikka itse lentäisin mieluiten mahdollisimman kauas siksi aikaa kun pihaa kaivellaan, nurmikkoa käännetään ja kukkamaita tuhotaan. Sellaisen seuraaminen on niin surullista ja koko ajan tekisi mieli rynnätä pihalle huutamaan niille ukoille, että pitävät näppinsä erossa pioneistani ja köynnöksistäni. Mutta täälläpäin ei kannata ryppyillä remonttimiehille koska on yleensäkin lottovoitto jos heidät saa tulemaan työtä tekemään.
Muutenkaan ei tunnu tämä omakotiasuminen aina niin herkulta. Kummallisen vaikeata esimerkiksi saada niitä yläkerran vintin piirustuksia, että päästäisiin vihdoin rakentamaan lisää huoneita. Kolme vuotta on ollut piirustukset jo tilauksessa. Ensimmäinen arkkitehti perui perhesyistä työn ja toinen antaa odottaa. Mitä tästä opimme? Voi, paljonkin. Omaa hyväuskoisuuttahan sitä useimmiten joutuu odottamaan kun jotenkin on luottanut siihen, että työ tulee kohtuullisessa ajassa tehtyä kun niin sovitaan. Miksi ihmisiä pitäisi aina epäillä muka.
Niinpä.
Jos ei muuta elämästä opi taloa remontoidessa, niin ainakin sen, että kiltti ei voi olla. Alkaa ymmärtää kun vanhemmat ja viisaammat neuvovat aina panemaan mustaa valkoiselle kaikissa asioissa. Kaikissa asioissa!
Mutta ihan epätoivoon en silti ole vielä suostunut vajoamaan. Jaksan vielä vähän aikaa odottaa kiltisti. Sinä aikana teen pieniä remonttihommia alakerrassa. Tapetointia, maalausta, listojen laittoa, keittiökaapistojen kunnostusta. Kaikkea sellaista mitä itse pystyy tekemään.
Mutta välillä tulee olo, että turha niitä huoneita on kohta enää edes rakentaa yläkertaan kun lapset on kohta muuttaneet pois kotoa...
Ursula haastoi nelikkohaasteeseen:
Neljä työtä, joita olen elämäni aikana tehnyt:
- isosena ripareilla
- Kultaajana
- Hoito-apulaisena/kylvettäjänä Kupittaalla
- Rekvisiitta-assistenttina
Neljä paikkaa, joissa olen asunut:
- Turus (Kastu-Takakirves)
- Turus (Runosmäki)
- Turus (Sirkkalankatu)
- Turus (Vasaramäki)
Neljä televisio-ohjelmaa, joita tykkään katsella:
Vaikea nimetä. En seuraa mitään sarjaa säännöllisesti. Elokuvia saatan joskus katsoa ja uutisia.
Ai niin olihan sentään yksi joka on pakko katsoa lasten kanssa joka ikinen perjantai: Hauskat kotivideot. Siihen se taitaa jäädä. Mutta leffoja kyllä vuokrataan aika usein mieheni kanssa.
Neljä paikkaa, joissa olen ollut lomalla:
- Neuvostoliitto ( Viipuri-Leningrad-Kiova)
-USA/Kanada (vuokra-autolla Torontosta Memphisiin ja takaisin)
- Tsekki (Praha)
- Norja (Bergen)
Neljä www-sivua, joilla käyn päivittäin:
- Okra
-Flickr
-Luukku
- Suosikkiblogit (melkein joka päivä)
Neljä lempiruokaani:
- Hernekeitto
- Kalakeitto
- Pastaruuat
- Pottumuusi
Neljä paikkaa, joissa olisin mielelläni tällä hetkellä:
- Skotlanti
- Mökkisauna
- työhuone (omassa rauhassa)
- tanssimassa flamencoa (en harrasta enkä ole koskaan tanssinut flamencoa, mutta voisin silti mielelläni tehdä juuri sitä nyt.)
Tässä pitäisi ilmeisesti haastaa neljä vastaamaan samaan mutta nyt en kyllä jaksa käydä tarkistamassa ketkä on jo vastanneet joten haaste jokaiselle joka ei vielä ole vastannut!
.
4 kommenttia:
Tämä blogi oli todella piristävä löytö :) Aivan ihanan tunnelmallisia juttuja ja kuvia. ja tietenkin hienoja tekeleitä :)
Kiitos Mirva!
Itsellä ei ole ollut niin pirteä olo viimeaikoina, mutta hyvä jos se ei kauheasti näy blogissa. =/
Ja kiva kun kommentoit kun löysin puolestani sinunkin blogisi sitä kautta. Tulen varmaan juttelemaankin paremmalla ajalla. :)
Sitä niistä tulevista vintin lastenhuoneista minäkin ajattelen meillä..pojat jo 6, 8 ja 10v...
Minuakin on kovasti syyhyttänyt repiä muovimatot pois, mutta olen huomannut, että kaikkialla ei piilekään kaunista lattiaa alla, joten nyt on vain maltettava. Ja remontti tääläkin viipynyt jo ties kuinka monesta syystä.
Minulle oli vähän yllätys se, että on todella vaikea saada ammatti-ihmisiä tekemään mitään. Ilmeisesti heillä riittää rahakkaampiakin töitä kuin jonkun yksittäisen omakotitalon remontti joten tuntuu, että tässä vain odotellaan ja odotellaan, että jollekin sattuisi sopimaan joku väli.
Ei tullut sitä kaivuriakaan sitten tällä viikolla. Taitaa hajota talo käsiin ennenkuin.. argh!!
En minääkään lähtenyt repimään toisen (50-luvun) talon kulahtaneita korkkimattoja vaikka mieli teki. Yhdestä kulmasta kurkistettuani, oletan, että alta löytyy myös tikkuista raakalautaa. Joten parempi malttaa kunnes uusi lattiamateriaali on valmiina asennettavaksi.
Lähetä kommentti