Omiin maailmoihin

Pienen pieni blogitauko tähän väliin.
Mahdollisimman kauas telkkareista ja muista härpäkkeistä (kameraa ei lasketa) hermoja leputtamaan.
Mukavaa kesänalkua teille kaikille ihanille blogikamuille!!!!

Loput kuvat täällä

.

Voi Elämän Kevät

View Large On Black

Tytär poimi suokukkia isälle syntymäpäivälahjaksi. Noista suovilloista isukki on aina tykännyt.







View Large On Black

Lukuvuoden päätteeksi koulusta saapui jälleen valtava taidepaketti täynnä ihanuuksia.
Sudenkorennosta tuli oma suosikkini ja se sai kunniapaikan telkkarin päältä.
Petunioita istuttelin ruukkuihin eilen ja nurmikonkin leikkasin kun ei enää voikukkien alta vihreää näkynyt.
Huomenna on kevätjuhla!




.

Jo joutui armas aika..

Valokuvatorstaissa joutuu aika.

Vanhassa kuvassa menneiden vuosien armaita aikoja kevään kukkeimpaan aikaan.
Ylihuomenna se alkaa!

Hyvää kesää!!!

.

Seikkailija siirtolapuutarhassa

Pääsin vihdoin katsomaan miltä näyttää paikallisessa siirtolapuutarhassa, kiitos ehjän polkupyörän joka mahdollistaa kauan kaipaamani kotiseutumatkailun.
Kaunista ja idyllistä oli vaikkei puutarhat vielä täydessä kukkeudessaan olleetkaan.
Mahtaisinkohan päätyä itsekin siirtolapuutarhuriksi jos asuisin kerrostalossa.
Vai ahdistaisiko ajatus pakollisesta yhteisöllisyydestä..

Olisin ottanut enemmänkin kuvia, mutta kuten alla olevista huomaa, ei ehkä värien kannalta ollut paras mahdollinen kuvausaika.










.

Apua, lapseni kasvaa!

(kuvan voi klikata isommaksi)


Niimpäs tulikin vietettyä iloiset juhlat.
Liuta kavereita tuli syömään täytekakkua, juomaan limsaa ja leikkimään vesisotaa.
Taitaa olla pojallekin viimeisiä tälläisiä synttäreitä joilla on vielä lastenjuhlameininki.






.

Kukkia,kukkia!

Kauaa ei omenapuut kuki, joten nyt niitä pitää olla kuvaamassa koko ajan. Tänä vuonna kukkivatkin paljon muhkeammin ja kauniimmin kuin viime keväänä.
Omenankukista ja kukista yleensä riittää kuvia maailmassa, mutta on ne niin ihania, ettei voi olla ottamatta vielä vähän lisää!
Ja kun näiden kukinta vähitellen lähipäivinä loppuu, niin vuorossa on Syreenit ja myöhemmin monet muut.
Ah Onnea!!
Huomenna pojan 11 vee synttärit ja täysi hulina emännällä. Huh..

Mukavaa lauantaita siinäkin tapauksessa, ettet ole kuten minä tapittamassa Euroviisuja ja Teräsbetonia. Hyvä Suomi!!




.

VT: 2

Ja samalla onnittelut kaksivuotiaalle Valokuvatorstaille!







.

Kitupiikki minussa

Kesälomat lähestyy.

Olemme perheen kanssa jo vuosikausia haaveilleet tutustumisesta mieheni syntymä- ja lapsuusmaisemiin Örön saarella. Pari vuotta sitten anoimme asiaan ihan kirjallistakin lupaa ja jotenkin oletimme, että se olisi herunut helpostikin kun kerran kyse oli aikuisista veljeksistä (4kpl) jotka olivat sentään eläneet saarella lapsuuttaan vuosikymmenen verran. Mutta ei tullut lupaa ei. Mieheni jo ehti suremaan, ettei ikinä pääse lapsilleen esittelemään omia lapsuusmaisemiaan eikä veljiensä kanssa nyyhkimään vanhoja muistoja.
Joku veljistä huomasi pari päivää sitten, että nytpä suljetulle saarellekin on alettu metsähallituksen puolesta järjestää ohjattuja retkiä. Hiphei!!
Mutta kun hinta vain on aivan ylittämätön! Eihän tässä olisi mitään ongelmaa jos meitä olisi lähdössä vain yksi tai kaksi, mutta kun on viisi.
Ankarien pohdintojen jälkeen oli pakko vain luopua retkestä ainakin tältä kesää kun jo aikaisemminkin tehdyt kesäsuunnitelmat pitäisi voida toteuttaa (Särkänniemi kuuluu pakolliseen ohjelmistoon jonka vaihtamisesta isän lapsuuteen on turha kuvitella edes neuvottelevansa).

Mietin sitäkin, että ollaanko tässä nyt kuitenkin liian kitupiikkejä, mutta luultavasti kuitenkaan ei. Joskus ja oikeastaan aika usein on pakko karsia kun on tuo ruuan hintakin noussut yli 20%.. blaahblaa.. tästähän pääsisikin sujuvasti seuraavaan valituksenaiheeseen!

Saaristoretken kariutuminen on hyvä esimerkki siitä, miten perheen reissaamiset on huomattavasti vähentyneet siitä kun oli vain yksi lapsi. Eikä aina sittenkään muista kertoa kaikkia pääsymaksuja ym viidellä vaan ajattelee asian yhden kannalta. Ja kuten aika usein muutenkin, harmittaa, potuttaa älyttömästi, ettei tuollekaan retkueelle ole tarjolla jonkinlaista perhelippua!

Toisaalta.. eihän sitä aina ja joka kesä tarvitsisikaan juosta kaikenmaailman maksullisissa iloissa.
Onneksi sentään uimaan ja metsään pääsee ilmatteksi isompikin porukka.
Jaa juu, ja niitä rikkaruohojakin voi koko perhe yhdessä kitkeä vaikka yhteislaulun säestämänä.
















.

Tienvarrella

Viikonloppuna pitkä autoretki sukulaistädin syntymäpäiville. Satoi ja oli koleaa ytimiin asti.
Räpsin nojatuolikuvia vauhdissa tienvierustojen maisemista.
Mietin miksi koleus jatkui vielä synttäreilläkin. Seurasi mukana sisälle asti.







.

VT: Ihmisoikeudet

Blogiyhteisö nimeltä BlogCatalog haastaa bloggaajat kautta maailman kirjoittamaan ihmisoikeuksista torstaina 15.5.2008. Ihmisoikeudet on osa BlogCatalogin haastesarjaa Bloggers Unite - Bloggin for hope. Mutta kuinka käsittelet aihetta valokuvan keinoin?

Linkki: YK:n yleismaailmallinen ihmisoikeuksien julistus

Valokuvatorstai

.






.

Teetä juova mies

Kuvitelma iloisesta, teetä juovasta miehestä..
(omistaa näämmä myös juuri sellaisen apteekkarinlipaston kuin itsekin tahtoisin)





.

Polkupyörämysteeri

Pyöräily on kivaa mutta hankalaa jos ei omista pyörää. Vanha pyöräni sanoi jo vuosi sitten keväällä työsopimuksensa irti eli rikkoontui sellaiseen kuntoon, ettei minkäänlainen korjaustoimenpide olisi hänestä enää tehnyt turvallista poljettavaa. Siitä asti pyörä lojui talon seinustaa vasten siihen saakka kunnes yhtenä iltapäivänä olimme palaamassa kotiin kauppareissulta ja huomasimme, että joku resuinen ukko oli juuri poistumassa pihastamme. Hän talutti mukanaan polkupyörää joka oli lastattu täyteen muovikasseja (täysinäisiä).
Pyöräni näytti olevan edelleen talonnurkalla kun sivusilmällä tarkistin asian. Myöhempi lähempi tarkastelu paljasti, että talonnurkilla lojuva pyörä ei ollutkaan oma romuni vaan tilalle oli ilmestynyt paljon uudempi, ehjä polkupyörä!
Ota tuostakin nyt sitten selvää mitä se ukko on mahtanut mietiskellä vaihtaessaan ehjän uuden pyörän siihen vanhaan kelvottomaan rojuun??
Siitäpä olisi näppärästi saanut itselleen vaihdossa kivan fillarin, mutta eihän sitä nyt kehtaa jos vaikka oikea omistaja huomaa ja tulee antamaan isän kädestä.. Vietiin se poliisille siis ja oltiin vain ihan tyytyväisiä että joku oli korjannut sen ongelmajätteen pihalta pois ihan ilmaiseksi vielä. Toivottavasti oli sen arvoista..

Mutta ah ja voi! Äitienpäivänä pihalle oli ilmestynyt jälleen outo polkupyörä. Tällä kertaa aivan ihana tuliterä turkoosinvärinen tunturin yksivaihteinen mummopyörä. Äitille iloksi ja kunnonkohotukseksi!
Kiitos kiitos!! Kyllä nyt kelpaa taas huristella tukka hulmuten ja vapaudesta nauttien!







.

Oi ihana Toukokuu (osa2)

..



Vaikuttaa vähän siltä, että nyt lähipäivinä tämän blogin antina tulee olemaan puutarhan henkiinherääminen. Jotenkin se kaikki aika vain on mennyt ulkona puuhastellessa. Tosin yhtenä päivänä kun oli harmaata ja sateista, niin piirsin koko päivän (eli kaiken sen ajan minkä lapsten hoidolta sain). Sarjakuvien piirtäminen tuntuu taas pitkästä aikaa mukavalta..

Istutin viime viikolla äidin mökiltä tuomia humalantaimia. Istutin niitä kokeeksi kuistin eteen aurinkoon ja kujalle varjoon. Auringossa kasvavat näyttää kasvavan kuhisten varsinkin nyt kun saivat kankankakkaa mutta varjossa kasvavatkin kohoilevat erittäin lupaavan näköisesti ainakin toistaiseksi.
Olin jo repimässä irti ystäviltä saamaani Clematista kun repimisen yhteydessä huomasin, että se sittenkin oli kehittelemässä silmuja. Sinnikäs köynnös. Se nimittäin makasi pitkän aikaa raatona keskellä pihaa putkiremontin seurauksena (ressukka oli tietenkin istutettu just siihen kohtaan mistä putkimiehet kaivaa kuoppaa..)

Ihanata äitienpäivää kaikille äiteille jotka seuraatte blogiani!!!!!


...










.

Oi ihana Toukokuu (osa1)

Toukokuun ensimmäinen postaus. En muista ikinä ennen olleen toukokuun ensimmäisinä päivinä tälläistä hellettä. Onko se sitten normaali ilmiö vai ei, niin kaikki kuitenkin tuntuivat nauttivan etukesästä täysillä. Lapset juoksentelivat pihalla ilman paitaa paljasjaloin ja paljas harmaa maa peittyi kuhisten vihreään.




Vappuna käytiin lasten kanssa tivolissa ja istuttiin ystävien kanssa kuistilla myöhään kuten uhkasinkin ja vielä seuraavanakin iltana istuin kuistilla yksin ja vain ihmettelin, haistelin. Kuuntelin yölaulajia ja siiliä joka asustelee jossakinpäin puutarhaa, se ryömii tuhisemaan joka ilta pimeyden turvin , kipittää syreenien takana ja katoaa jonnekin aidanraosta.
Viime talvi tuntui niin pimeältä ja pitkältä, että nyt ei osaa mitään muuta kuin olla onnellinen valosta ja vihreydestä.
Mitä kauemmin olen täällä asunut, sen onnellisempi olen ollut omasta pihasta joka on korkeiden muurien (eli naapurien rakennusten) ympäröimä suojaisa, mutta aurinkoinen oma pikku maailmansa keskellä kaupunkia. En ole ollut mitenkään intohimoinen puutarhaihminen ikääni, mutta jotenkin vain on näitäkin vihertumpelopeukaloita alkanut syyhyttää. Ja kun kerran joka paikassa sanotaan, ettei terapeuttisempaa puuhaa olekaan kuin puutarhanhoito, niin uskottava se kai sitten vähitellen on. Jotain perää tuossa väitteessä täytyy olla koska kevään tullen kaikki alakulo on hävinnyt ja sen myötä ainainen fyysinen väsymys.
Osa ihmisistä masentuu keväisin mikä kuulema johtuu nimenomaan valon lisääntymisestä. Syytä tähän ei ilmeisesti tiedetä.

Mitäpä muuta lähipäivinä kuin kasvun seuraamista, siementen istuttamista ja oman pihan ihmeellisyyksien kuvaamista.









.